Alec aloittaa uuden Kide-sarjan. Tuomisen aiemmat sarjat, komisario Rautakorvesta kertova sarja ja Delta-sarja, ovat olleet hyvin suosittuja. Kirjojen taso on ollut vaihteleva, johtuen esim. Rautakorpi-sarjan kohdalla kirjailijan kokeilemista erilaisista kirjoitustyyleistä.
Piti käydä lukemassa vanhat arvioni Tuomisen aiemmista kirjoista, ja tosiaan jo Delta-sarjassa on ollut havaittavissa kovin simppeliä juonikuviota. Nimittäin Alec ei myöskään juonen koukeroisuudella kumartele, vaan tietyt asiat roikkuvat toisteisina vain odottamassa, että niitä niin sanotusti tarvitaan.
Somessa on näkynyt jo alkukesästä saakka pöhinää Alecin ympärillä, ja taas vähän jännittikin, tykkäänköhän kirjasta. Ja tykkäsinhän minä. Nimihenkilö on juuri sopivan salaperäinen ja epäsovinnainen.
Kirja liikkuu kahdessa aikatasossa. Vuonna 1992 tapahtumapaikka on Lapin Salla. Siellä poliisi ja Rajavartiolaitos yrittävät pitää kurissa rajan yli pyrkiviä huumekuriireita. Yhteenottojahan siitä seuraa. Sallan poliisissa keskeisenä hahmona toimii Sami Aho, jonka raskaana oleva vaimo pyörittää kahvilaa. Parilla on 14-vuotias tytär Liina, joka on kaikin tavoin epätyypillinen nuori. Huippuälykkään Liinan ja selkeän juonen takia kirjaa voisi jopa suositella nuortenkirjaksikin.
Lyhyempiä ajanjaksoja ollaan Helsingissä vuonna 2027 eli 35 vuotta myöhemmin. Rikoskomisario Tommi Kivi joutuu ampumatapauksen myötä kaivamaan vanhat niin sanottujen Sallan surmien aikaiset paperit esiin. Tommi Kiven hahmo on traaginen surullisen hahmon ritari, jonka elämään ei mahdu kuin ikäviä asioita. Hän jää kuitenkin tässä vaiheessa hyvin etäiseksi.
Ruumiita kirjassa tulee niin, että heikompia huimaa. Keskeinen teesi on, että kehenkään ei voi luottaa. Ampumisen räiske ja nokkela viisikkotyyliin seikkaileva koulutyttö ovat yliampuvan epäuskottavia.
Alec ei ole paksuudella pilattu, ja sen lukeekin nopeasti, koska vauhdikkaat tapahtumat eivät anna laskea kirjaa kädestä. Pidin kirjan henkilöistä ja Lapin maisemista. Kirja ylitti odotukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti