Seitsemän vihjettä jatkaa Nova-sarjaa, jonka tarina alkoi kirjassa Pahan piirissä. En ollut sarjan ensimmäisestä osasta kovin vaikuttunut, se oli sekava ja epämääräinen. Seitsemän vihjettä on aivan eri maata. Tarina lähtee heti liikkeelle huikealla vauhdilla.
Eva Nyman johtaa Ruotsin poliisin Nova-ryhmää, joka selvittää erityisen hankalia rikoksia. Niitä toden totta saadaan, kun murhaaja on päättänyt toteuttaa antiikin seitsemän ihmettä Tukholman maisemissa ja sisällyttää jokaiseen ihmeeseen vainajan. Nymanin ryhmässä työskentelevillä Ankalla, Sonjalla, Shabirilla ja Lukaksella menee aikansa keksiä, mikä on ihmeisiin liitettyjen uhrien yhteinen nimittäjä. Tietenkin he sen ennen pitkää hoksaavat.
Kirjan juoni on mielenkiintoinen ja poliisien työskentely sujuvaa. Hahmot ja heidän ominaisuutensa alkavat tulla tutuksi. Edellisen kirjan lopussa yksi poliiseista katosi, ja häntäkin välillä etsitään.
Silmiinpistävää kirjassa on Nova-ryhmän poliisinaisten löyhä moraali. Miespoliisit eivät käy kutemassa kenenkään kanssa, naisilla ei tunnu muuta olevan mielessä. Mielenkiintoinen ratkaisu.
Vauhtia ja yllättäviä käänteitä riittää kirjan loppuun saakka. Loppuratkaisu jättää mielen matalaksi. Tekisi mieli huutaa: mene takaisin!
Miksi ihmeessä kirjoille pitää antaa niin pöljiä suomenkielisiä nimiä? Vinkki: tämän kirjan nimeksi olisi oikein hyvin sopinut Seitsemän ihmettä, onhan alkuperäinen nimikin Underverken eli suomeksi suunnilleen ihmeteko.
Suomentanut Kari Koski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti