Arne Dahl on vuosien varrella ollut sangen tuottelias kirjailija, jonka kirjoja minäkin olen lukenut jo useammasta sarjasta. Aloitin A-sarjan kirjoilla, joiden päivitykset ovat vuodelta 2016. Todellisuudessa päivitykset ovat vanhempia, mutta tuolloin kopioin ne tänne Facebookin katoavista muistiinpanoista. Alun perin tein muistiinpanoihin vain lyhyitä merkintöjä itselleni kirjojen sisällöstä ja siitä, oliko kirja hyvä vai huono. Sehän on tärkein asia tietää kirjasta, hymähtelen nyt. A-sarjaa käsitteleviä kirjoja ovat Verikyynel, Pudotuspeli, Vuoren huipulle, Eurooppa blues, Maan alla, Juhannusyön uni, Kuolinmessu, Pimeyden kutsu, Jälkijäristys ja Valvova silmä.
A-sarjan jälkeen alkoi ilmestyä Berger & Blom -sarja, jossa ilmestyivät kirjat Rajamaat, Sydänmaa, Äkkisyvä, Vapaus ja Jäänlähtö.
Pahan piirissä on Nova-sarjan ensimmäinen osa, joka kulkee valitettavasti niin tahmeasti, että sen lukemiseen meni viikko. Ensimmäiset kuutisenkymmentä sivua luin pienissä pätkissä, kun oli kaikkea menoa useampana päivänä. Lopulta päätin lukea ne sivut uudelleen, jotta pääsisin sisään kirjaan ja lukeminen alkaisi luistaa. Ei se oikein silti alkanut.
Kirjassa vakaviin rikoksiin erikoistuneen tutkijaryhmän nimi Nova kirjoitetaan pienin kirjaimin, isolla alkukirjaimella sentään. Samoin kirjassa kirjoitetaan pienin kirjaimin NOA, joka on Ruotsin keskusrikospoliisin lyhenne. Yleensä se on kaikissa kirjoissa isolla, kuten kuuluukin, joten tämä paistaa silmään. Harmittavasti myös lukiessa Noa ja Nova menevät helposti sekaisin tällä kirjoitustavalla. Kielitoimiston ohjeen mukaan kirjainlyhenteet kirjoitetaan aina isolla. Liekö pienten kirjainten käyttö kääntäjän valinta. Nova ei liene lyhenne, joten sen saakin kirjoittaa pienin kirjaimin.
Novaa johtaa rikoskomisario Eva Nyman, ja hänellä on muutama kokenut tutkija apunaan. Ryhmä perustetaan, kun joku alkaa räjäytellä ihmisiä taivaan tuuliin. Keskeisten henkilöiden menneisyyteen viittaillaan, mutta läheskään kaikkea ei kerrota lukijalle. Hahmot jäävät etäisiksi ja epämääräisiksi. Kirjaa olisi voinut tiivistää aika tavalla.
Yhden tutkijan nimi on Annika, mutta häntä kutsutaan Ankaksi. Anka on Ruotsissa yleinen lempinimi nimestä Annika. Kirjassa Ankaa kuitenkin kutsutaan nimellä Ankka. Eivätköhän lukijat muutenkin tietäisi, että anka tarkoittaa ankkaa, johon nimen yhteydessä kerran viitataan.
Valitettavasti tämä kirja ei nyt oikein uponnut minuun.
Suomentanut Kari Koski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti