Näin on Julia Malmros -trilogia taputeltu päätökseensä. Aiemmat osat ovat Veteen kirjoitettu ja Maahan kätketty. Sarjan ensimmäisestä osasta ei vauhtia puuttunut, toisessa sitä ei ollut. Kolmannessa osassa on mahdoton muistaa kaikkia aiempien kirjojen tapahtumia, vaikka sitä tunnutaan odottavan.
Kirjassa keskeisten henkilöiden alikehittynyt omatunto vaivaa ehkä eniten. Julia, entinen poliisi ja menestynyt kirjailija on palannut poliisivoimiin syystä, jota ei kerrota tai en muista aiemmin lukeneeni. Julia on tietenkin lahjakas poliisina ja saa tietoonsa asioita miesystävänsä Kimin avulla, joka ei kaihda keinoja tietoja hankkiessaan. Mukana pyörii 14-vuotias orvoksi jäänyt Astrid, joka niin ikään on ehtinyt ikäänsä nähden olla mukana monenlaisessa.
Tukholmassa tapahtuu massiivisia räjähdyksiä, joissa kuolee paljon ihmisiä. Poliisi tietysti tutkii kuumeisesti tapahtumia, ja Julia ja Kim ovat keskeisissä rooleissa tiedonhankinnassa, kuinkas muuten. Julian ex-mies Jonny johtaa tutkintaa ja uudesta naisystävästään huolimatta huomaa haikailevansa Julian perään. Vaikka kirjassa tapahtuu paljon, tuntuu joissakin kohdissa, että tiivistäminen ei olisi ollut pahitteeksi. Suurin osa henkilöistä jää hyvin ohkaisiksi, vaikka kirjassa on viitisensataa sivua. Juoni keikkuu muutaman hahmon varassa.
Tuleen tuomittu on typerä nimi, joka ei tunnu sopivan kirjan tapahtumiin. Alkuperäinen nimi Anden i maskinen sopisi paremmin kirjan tapahtumiin. Toisaalta juuri tämä osuus kirjasta on taas ihan lööperiä ja hyvin epäuskottavaa. Etenkin se, miten Kim noin vain selvitti asian.
Kirjan lopussa kaikki muuttuu ruusunpunaiseksi ja hattaraiseksi. Tämä sarja näyttää olevansa todellakin päätepisteessään.
Suomentanut Anna Heroja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti