Pidin kovasti Camilla Stenin ensimmäisestä dekkarista nimeltä Kadonnut kylä. Valitettavasti Perijä ei yllä likimainkaan samalle tasolle. Siinä, missä Kadonnut kylä oli kekseliäs ja uudenlainen, on Perijä kliseinen kartanoromaani.
Eleanor poikaystävineen matkaa maalle katsastamaan vanhan kartanon, jonka Eleanor on nähtävästi perinyt. Paikan päälle ilmestyvät myös asianajaja ja Eleanorin täti. Sitten ollaan pakkasessa lumimyrskyn keskellä synkässä kartanossa, jossa tapahtuu kummia. Tylsää.
Juonen kehittelyn perusteella odotin paljon jännittävämpiä käänteitä. Lopputulos jäi kuitenkin sangen latteaksi. Mahdollisuuksia jäi käyttämättä.
Jostain syystä menin koko ajan sekaisin henkilöistä Vivianne, Vendela, Veronika ja Viktoria. Kuka onkaan kenenkin tytär? Kirjassa ollaan välillä nykyajassa, välillä 1960-luvulla. Tämä on omiaan sekoittamaan suhteita.
Kirjassa käytetään eräästä pariskunnasta puhuttaessa termejä Hän ja Hän. Kiinnostaisi tietää, oliko originaalissakin näin, vai onko tämä kääntäjän tapa osoittaa, kumpi on han ja kumpi hon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti