Menin vipuun ja luulin, että tämä on dekkari. Eipä ollutkaan, vaan rakkaushömpötystä ja vielä sangen tyhjänpäiväistä sellaista. Onneksi kirja on ohut.
Kirjan päähenkilöitä ovat Markus ja Henrietta eli Henni, jotka tapaavat sattumalta. Molemmat ihastuvat toisiinsa siinä silmänräpäyksessä, ja seuraa sarja sattumanvaraisia kohtaamisia, kunnes kumpikin myöntää tunteensa. Päähenkilöt jäävät jotenkin ohkaisiksi, kylmän tuntuisiksi.
Markus vaikuttaa selvästi rakastuneemmalta kuin Henni, eikä sellainen tiedä koskaan hyvää. Hennillä puolestaan on elämälleen selvät sävelet, ja Markuksen tulisi vain asettua kiltisti paikoilleen. Sopueutumisvaikeuksia tuottaa sekin, että toinen on hyvätuloinen ja varakkaasta suomenruotsalaisperheestä, toinen virkamiehen palkalla kitkutteleva maalaispoika Mikkelin takamailta.
Kirja kertookin ehkä siitä, miten vaikeaa rakastuminen siten, että mukautuu toisen elämään, on aikuisena, kun oma elämä on jo rakennettu. Vaikka kirjassa rakastutaan, ei silti olla valmiita tekemään myönnytyksiä suuntaan tai toiseen.
Kirjan tavoite jäi arvoitukseksi. Nähtävästi se on tarkoitettu kevyeksi välipalaksi. Kirja sopisi hyvin naistenlehden jatkoromaaniksi, sikäli kuin niissä sellaisia vielä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti