Totuushaaste on ollut yli puoli vuotta minulla lainassa. Sitä on saanut uusia kaikessa rauhassa, kukaan muu ei ole sitä halunnut. Nyt on kuitenkin uusimiskynnys tullut täyteen, joten oli tartuttava kirjaan.
Tein sen erehdyksen kesälomaa odotellessani, että lainasin "varmuuden vuoksi" sellaisia kirjoja, joita kukaan ei ollut varannut. Pelkäsin, että lukeminen loppuu kesken kesän. No niin ei käynyt. Heinäkuussa alkoi jo pukata syksyn uutuuksia kasapäin, joten kaikki varalta lainaamani kirjat jäivät lukematta. Nyt olen lukenut niitä aina viime hetkellä ennen palautuspäivää. Tässä tavassani toimia ärsyttää se, etten koskaan saa itse valita, mitä luen, vaan se määräytyy aina palautuspäivän mukaan. Uutuudet, joita jonotetaaan, menevät muiden edelle. Olen kuitenkin pysynyt tahdissa mukana, eikä yksikään kirja ole myöhästynyt tai jäänyt lukematta. Kevään lainapinon loppusuma osuu joululomalle, joten tiedän, mitä teen silloin.
Totuushaaste on herttainen rakkausromaani. Yksinäinen ja unohdettu taiteilija Julian keksii kirjoittaa totuuden itsestään vihkoon, jonka jättää jonkun löydettäväksi. Tarkoitus on, että löytäjäkin kirjoittaa itsestään ja jättää vihkon taas seuraavalle. Ideana on kertoa itsestään jotain sellaista, mitä kukaan ei kirjoittajasta tiedä. Ikään kuin romahduttaa kulissit ja nostaa esiin totuus.
Kirjan henkilöillä on salaisuutensa. Monica on yksi vihkoon kirjoittaneista. Hän toivoo saavansa miehen ja lapsia, kuinkas muutenkaan. Nyt hänen ympärilleen kertyy komeita uroksia, joiden välillä hänen on valittava. Yksi keskeisistä henkilöistä kamppailee päihderiippuvuutensa kanssa. Tietenkin vihkoon kirjoittaneiden tarinat kietoutuvat toisiinsa, kun jokainen haluaa tavata aiemmin kirjoittaneet, vaikka he eivät tunnekaan toisiaan. Vihko yhdistää erilaiset ihmiset ja tekee heistä ystäviä.
Kauhean suloista.Vähän niin kuin maailmassa ei olisikaan muita kuin Monican kahvilan ympärille kiertyvä ystäväpiiri. Kirjan tapahtuma-aika on joulun tienoilla. joten kaikki ovat ylenpalttisen hyväntahtoisia. Kirjan juoni on ihan kelvollinen, mutta jotenkin tarina ja henkilöt jäävät hengettömiksi. Heidät unohtaa heti, kun kirjan takakansi sulkeutuu.
Kuriositeettina etuliepeessä kerrotaan, että kirja pohjautuu Clare Pooleyn omakohtaisiin kokemuksiin päihderiippuvuudesta ja sen tunnustamisesta blogissaan. Hän sai siitä idean kirjasta, jossa ihmiset kertoisivat itsestään totuuden, joka on syvällä piilossa Instagram-kulissien takana.
Minulla tämä jäi kesken enkä oikeastaan tiedä että miksi. Ei tässä minusta mitään vikaa ollut ja idea on ihan hyvä. Luulisin, että jossain välissä kokeilen vielä uudelleen. Tosin jotenkin itselläni ns. hömppä on tosi helppo jättää kesken, jos muualta rynnii kiinnostavia kirjoja.
VastaaPoistaMinäkin melkein jätin kesken. Tylsänpuoleinen teos.
VastaaPoista