Vanhassa kartanossa pelataan murhamysteeripeliä. Osanottajat eivät tunne toisiaan entuudestaan, ja osa heistä on palkattuja näyttelijöitä. Takaumissa kerrotaan kartanon aiemmista asukkaista. Vaikka kukaan ei kuole, jännitys tiivistyy ja lopussa selviää monia mielenkiintoisia asioita läsnäolijoista.
Kirja etenee jouhevasti ja mielenkiinto pysyy yllä. Käännös on Maikki Soron taitavaa käsialaa. Sujuvasta tekstistä huolimatta kirja ei herätä suuria tunteita. Juonenkäänteet ovat kulahtaneet ja nähty ennenkin. Kaikki juonikliseet tulevat käytetyiksi.
Ärsyttävää on haalea, harvaan painettu fontti, jota on vaikea mukautua lukemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti