En muistanutkaan, että Wennstamin kirjat ajavat näin vahvasti naisasiaa. En ole mikään naisasianainen, koska ei ole ollut omakohtaisia ongelmia naisten kohtelun suhteen. Maailmassa on paljon muitakin ongelmia, ja olen valinnut taisteluni muualta.
Kirjassa kulkee kaksi päällekkäistä tarinaa. Toisessa asianajaja Shirin Nouri käy oikeutta murhatun naisen puolesta. Syylliseksi arvellaan naisen entistä miesystävää, joka on aiemminkin käyttäytynyt väkivaltaisesti. Toisessa tarinassa puistosta löytyy pahoinpidellyn naisen ruumis, ja tätä rikosta käy selvittämään komisario Charlotta Lugn.
Yksi pahoinpidellyn naisen ruumis, ja homma lähtee laukalle. Lugn hommaa paikalle kuuluisan profiloijan ja käyttäydytään kuin kyseessä olisi sarjamurhaaja heti ensi metreiltä. Kaikkihan on mahdollista, mutta vähän epärealistiseltä tuo tuntuu. Tapauksen saamat mittasuhteet tuntuvat erikoisilta.
Asetelma olisi mielenkiintoinen, mutta toteutus sangen puiseva. Valitettavasti juonen kulku kärsii siinä sivussa.
Kirjassa on paljon henkilöiden keskustelua keskenään tai asiantuntijoiden kanssa siitä, miten miehet kohtelevat naisia kaltoin. Käydään läpi aiempia tapauksia, tutkimuksia ja tilastoja. Kirjan agendana onkin nostaa esiin naisten huono kohtelu ja sen se tekee hyvin. Kaikki dialogi vaikuttaa opettavaiselta, sormi ojossa esitetyltä. Tuskin kaksi asiantuntijaa keskenään jutellessaan luennoivat toisilleen tapauksista, jotka toinen jo mitä todennäköisimmin tuntee.
Wennstam pyrkii luultavasti vaikuttamaan asenteisiin kirjojensa kautta. Muutenhan hän voisi kirjoittaa suoraan artikkeleita ja tietokirjoja aiheesta. Kirja ei ole kovin viihdyttävää luettavaa, liekö sen tarkoitus ollakaan. Myönnän kyllästyneeni saman asian vatvomiseen ja hypänneeni viimeisille sivuille nähdäkseni, kuka paljastui murhaajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti