Lanka-aitan talvi on jatkoa kirjalle Lanka-aitan Anni. Heti kirjan alussa jäin kaipaamaan samanlaista kertausta aiemman kirjan tapahtumiin ja henkilöihin kuin Mustikkapolku-sarjan kirjoissa on. Onhan edellisen Lanka-aitta-kirjan ilmestymisestä kulunut jo vuosi kuitenkin. Nyt piti vain yrittää palautella mieleen, kuka kukin olikaan ja miten he liittyvät toisiinsa. Kirjassa ei ylipäätään lainkaan muistutella mieliin Annin elämän tärkeimpiä ympyröitä.
Lanka-aitta-kirjat ovat kyllä mannaa innokkaalle käsityöntekijälle. Kirjassa vilisee lankamerkkejä ja -laatuja sekä neulevinkkejä. Käsityökerho kuulostaa hauskalta, ja sen myötä saadut ystävät ovat tärkeitä Annille. Anni on aika verkkainen toimissaan ja mietteissään. Ehkä juuri sen takia hänen lankakauppansa on vähän kuin Leelian lepotuoli: sinne tulevat ystävät yksi toisensa jälkeen kertomaan huolistaan. Onneksi Annillakin on ystäviä, jotka kuuntelevat häntä.
Edellinen kirja keskittyi joulun aikaan. Nyt ollaan joulunjälkeisessä talvessa, ja lankakauppa saa potkua ystävänpäivästä. Samoin saa Annin tuttavuus komeaan nuoreen mieheen. Henkilöitä kaupalla pyörii sen verran, että kirja voisi olla hippasen pidempi, jotta kaikkiin tulisi kunnolla syvyyttä. Nyt kohtaamiset jäävät lyhyiksi ja irrallisen tuntuisiksi.
Kirja täyttää tehtävänsä nopeasti luettuna hyvän mielen kirjana, jossa ei vellota ongelmissa. Talvinen Oulu kuulostaa hyvin kauniilta. Ja kylmältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti