Bengtskär itä kahdeksan on jatko-osa kirjalle Harmaja luode seitsemän. Tätä kirjaa ei kannata lukea, ennen kuin on lukenut ensimmäisen osan, koska siten siitä saa paljon enemmän irti.
Harmajassa minäkertojana toimii muistaakseni Eetu, jonka äiti oli kadonnut mystisesti uintiretkellään. Bengtskärissä minäkertojana toimii Eetun kilpapurjehduskaveri Rasmus, joka alkaa epäillä perheensä sekaantuneen Eetun äidin katoamiseen. Lukiolaiset Eetu ja Rasmus kilpailevat useimmiten toisiaan vastaan tiiminsä parhaina purjehtijoina.
Eetu on ihan tavallisen perheen poika, jolla on ekaluokkalainen pikkusisko Isla. Rasmuksen perhe on hyvin varakas ja rahoittaa ainakin osin myös Eetun purjehdusta. Rasmus on ainoa lapsi, joka on tottunut vauraaseen elämään. Eetu on mukava, kaikkien kaveri. Rasmus taas ei oikein osaa olla muiden kanssa luontevasti. Isä vaatii Rasmukselta huippusuoriutumista niin koulussa kuin merelläkin.
Kirjassa ollaan lähes koko ajan vesillä. Purjehdussanastoa tuntemattomalle kirja on aikamoinen kahlattava, vaikka kirjan lopussa onkin pieni luettelo purjehdustermeistä. Valitettavasti sieltäkään ei löytynyt kaikkia itselleni outoja sanoja. Onkin helpointa vain ohittaa nopeasti kohdat, joissa vilisee purjehdukseen liittyviä sanoja. Samassa virkkeessäkin kun voi olla monta sellaista sanaa. Juonessa pysyy hyvin mukana sanastoa tuntematonkin.
Kirjan tapahtumat ovat jännittäviä jopa aikuiselle. Nuoret purjehtijat Eetu, Rasmus ja Salla sekä heidän lukiokaverinsa Hene lähtevät rohkeasti vaarallisiin tilanteisiin. Tunteita on yhdellä jos toisellakin, mutta ketä kohtaan? Eetun nokkela ja sanavalmis pikkusisko Isla huomaa tarkkasilmäisenä, kuka tykkää kenestäkin, ja tuuppii asianosaisia oikeaan suuntaan. Isla onkin kirjan herkullisinta antia. Kirjan nuorilla on myös hyvää tunneälyä. Sen huomaa siitä, miten he kohtelevat toisiaan ja muita ihmisiä.
Kirjassa tapahtuu paljon isoja asioita, ja ne kerrotaan sopivan tunteikkaasti. Tällä kertaa tapahtumat saavat päätöksensä ja lukija voi huokaista helpotuksesta.
Kirjasto on merkinnyt kirjan sateenkaaritarralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti