Pakahduttavan alakuloinen kirja, joka kertoo tavallisen ihmisen reaktiosta siinä vaiheessa, kun kaikki alkaa mennä pieleen.
Minäkertoja Karoliina on eronnut nainen, jolla on 15-vuotias tytär Lumi. Karoliina asuu Lumin kanssa omistamassaan asunnossa, jonka hän haluaa vaihtaa suurempaan. Koska Karoliinalla on hyväpalkkainen työ, hän uskaltaa ostaa uuden asunnon ennen kuin vanha on mennyt kaupaksi. Tilannetta ulkopuolelta katsova lukija näkee uuden asunnon ostotilanteessa kiinteistövälittäjän käyttävän tyypillistä kiirehtimistaktiikkaa, jolla ostaja saadaan tekemään kaupat sumeasti ilman miettimisaikaa.
Heti asunnon ostamisen jälkeen Karoliina teettää sinne kalliin keittiöremontin. Tässä vaiheessa lukija jo aavistaa, että tämä ei pääty hyvin. Karoliinalta tuntuu puuttuvan maalaisjärki, sekä ympäriltään ihmiset, jotka toppuuttelisivat. Tukiverkotkin puuttuvat.
Kirja on hyvin oivaltava kuvaus siitä, millaista rataa ajatukset kulkevat, kun asiat menevät pieleen. Monet Karoliinan ajatukset ovat tuttuja omastakin ajatusmaailmastani; esimerkiksi päänsisäiset ristiriidat, kun toisaalta haluaisi tehdä jotakin, toisaalta ei haluaisi. Kirja on myös hyvin koukuttava. Pakko nähdä, eikö Karoliina nyt tajua, mitä voisi tehdä.
Ihailen Annamari Marttisen taitoa kirjoittaa hurjimmatkin ajatukset auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti