Lähteen esikoinen, Yksi neljästä, ei ollut kovin vakuuttava. Kaksi astetta on jo selvästi pari astetta edeltäjäänsä parempi niin kielen kuin juonenkin kannalta. Kummassakin on silti yhä parantamisen varaa.
Rikostutkija Terhi Nuoran edellisen kirjan työparista on tullut hänen esimiehensä. Tämä aiheuttaa kitkaa etenkin Terhin taholta, hän kun olisi halunnut työpariltaan tunnetasolla enemmän. Panun ollessa esimies ei yhteisiä hetkiä enää ole tiedossa, jos niitä aiemminkaan oli muualla kuin Terhin ajatuksissa. Terhi ei myöskään ole tyytyväinen uuteen työpariinsa, Milla Rissaseen. Terhin on yhä vaikea pitää henkilökohtaiset tunteensa ja ajatuksensa omana tietonaan.
Juoni on löyhähkö. Siihen liittyy salaisia toimeksiantajia, ilmastoasioista piittaamattomien murhia ja kaikenlaista epämääräistä sälää, josta on vaikea saada otetta. Terhin henkilökohtaisen elämän traumaattiset tapahtumat ovat vahvasti läsnä.
Kirjaa kantaa huumori. Ei nasevat repliikit vaan Terhin ajatukset. Siinäpä hahmo, joka ansaitsisi ympärilleen napakammmat kehykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti