Rantakaupunki-sarjassa on aiemmin ilmestynyt kirjat Ei sanaakaan ja Viimakerroin. En muista, oliko aiemmissa, mutta ainakin tässä kirjailija harrastaa ärsyttävän ylenmääräistä kursiivin käyttöä, jolla ilmaistaan jonkun ajatuksia, omia tai muiden, tai sanoja tai viestejä. Lukija saa arvata, mikä näistä milloinkin on kyseessä.
Aiemmista kirjoista tutun pesulan Tuijan tytär Pinja on palannut kotikaupunkiinsa Hankoon kesätyöhön Happy Life -glamping-alueelle palvelupäälliköksi. Glamping-alueella majoitetaan turisteja pikkumökkeihin tai jurttatelttoihin. Pinja huolehtii työkavereidensa kanssa paikkojen siistimisestä, vieraiden vastaanottamisesta sun muusta.
Ensin kuolee diakoni, joka on palkannut leirintäalueen työntekijät, sitten pari laitapuolen kulkijaa. Tarvitaan vielä neljäs ruumis, ennen kuin poliisi saa selvitettyä murhaajan. Diakonivainajan leski Ilari tuskaantuu poliisin työn hitauteen ja tekee omaa, avutonta tutkimustaan poliisin rinnalla. Kaikki ovat varpaillaan, kun murhaajaa ei löydy.
Kirja kulkee kuin juna. Uusia käänteitä tulee tasaiseen tahtiin ja juoni pysyy kiinnostavana. Henkilöitä ei ole liikaa, joten heistä saadaan tietää riittävästi. Kirjan loputtua mietin, että toivottavasti Pinja nyt löytää uuden työpaikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti