Juurikasvussa jatkuu Kasvun paikasta tutun Silvian elämän seuraaminen.
Silvia pyrkii ratkaisemaan elämänsä ongelmat ostamalla kasveja. Homma toimi, kunnes kasveja oli kaikkialla. Nykyään Silvia käy Nimettömissä addikteissa yrittäen pysyä kuivilla kasvien ostamisesta. Se on vaikeaa, etenkin kun miehen kanssa tulee ero ja työpaikka sekatavarakaupan kasviosastolla menee alta.
Onneksi on Risto, työkaveri sekatavarakaupasta. Riston kanssa Silvia perustaa uuden kasveihin pohjautuvan bisneksen, josta tietenkin tulee menestys ilman mitään suunnitelmaa tai kaupallisia taitoja. Verottajan kanssa kikkailustakaan ei seuraa sen kummempaa.
Edelleenkään Silvian miehellä ei ole nimeä. Hän on vain mies. Ainoastaan harvoilla kirjan henkilöillä on nimet. Sinänsä ihan toimivaa: ei tarvitse miettiä, kuka kukin nyt taas olikaan. Mies on mies, lapset ovat lapsia.
Silvialla on ongelmallinen äitisuhde, joka johtaa juurensa menneisyyden tapahtumiin. Ihan en ymmärrä, miksi äiti on tehnyt asiasta niin suuren virtahevon elämänsä olohuoneeseen. Menneisyyden tapahtumista tulee kuitenkin kivaa täytettä kirjaan. Muuten kirja on aika mitäänsanomaton. Vaikka viherkasveja itsellänikin on aivan liikaa, en koe hengenheimolaisuutta kirjan hörhöilyjen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti