Nelikymppisen Helenan elämästä kertovassa sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet kirjat Tulppaanitoiveunia ja Pioneja ja peitetarinoita.
Aiemmissa kirjoissa on paljastunut, että Helena vaihtoi aarrekarttansa myötä alaa ja meni kukkakauppaan töihin. Hänen miehensä Hartsa puolestaan tilasi netistä DNA-testin ja sai sen myötä tietää, että hänellä on nuoruuden suhteestaan aikuinen poika. Poika on syntynyt, ennen kuin Hartsa ja Helena alkoivat olla yhdessä. Siitä huolimatta tämän paljastuminen on Helenalle valtava kriisi, jota kuvaillaan äärettömän yliampuvin termein (jättimäinen pommi, elämän perusrakenteet putosivat kolahtaen maahan). Kuitenkin Helenakin oli jo 24-vuotias saadessaan esikoisensa, vaikka kirjassa yritetään esittää häntä teiniäitinä. Eli molemmilla lienee ehtinyt olla elämää ennen avioliittoakin.
Lukeminen tökki nyt ihan kunnolla. Yksi syy on ylisanojen käyttö. Kaikki on Helenan mielestä väkevää tai syvää, vaikka asiat eivät niin ihmeellisiä olisikaan. Nimivirheitäkin riittää. Siskonpoika Otto onkin yhtäkkiä Niklas. Helenan ystävä Marika muuttuu välillä Tainaksi, joka kyllä kuuluu ystäväkolmikkoon, mutta noina kertoina hänen mukanaolostaan ei ole muuta mainintaa.
Kirja myös vilisee englanninkielisiä sanontoja ja väännössuomennoksia. Lukeminen on varmasti raskasta sellaiselle, jonka englannin taidot ovat heikot. Sellaisiakin ihmisiä yhä on. Muutenkin englannin tunkeminen puheessa joka väliin sopii paremmin teineille ja nuorille aikuisille, kuin nelikymppisille.
Naapuririidan keskellä Helena ajattelee: "Saamarin Ove Sundberg!", vaikka naapurin nimi on Jouko. Piti sitten googlettaa tietämättömyyttäni, kuka tällainen Ove Sundberg on. Selvisi, että hän on yksi Solsidan -sarjan keskeisistä henkilöistä, jonka toiminta muistuttaa naapurin toimintaa. Solsidanin henkilökaarti ei kuitenkaan taida olla ihan yleistietoa. Itse en sarjoja katsele, niin en tätäkään tiennyt.
Jotenkin Helena ja Hartsa vaikuttavat kovin etäisiltä toisilleen, vaikka rakkauttaan vakuuttavatkin. En ihmettelisi, vaikka pari vielä päätyisi eroamaan. Myös parin lapset jäävät hyvin pieneen rooliin. Toki he ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Kirjassa on aika paljon henkilöitä ja ihmissuhteita käsiteltäväksi alle kahdessasadassa sivussa. Väkisinkin tulos jää monilta osin ohkaiseksi ja pinnalliseksi.
Kirjassa ei sinänsä ole mitään vikaa. Minun on vain kovin vaikea samastua Helenaan ylisanoineen ja hörhöilyineen. Joku samanhenkinen taas löytänee Helenasta sielunsiskonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti