Lyhyesti kirjan voisi summata: se on yhtä tylsä kuin kantensa. Pahoittelen mahdollisia juonipaljastuksia.
Hanna on huippuarvosanoin valmistunut juristi, joka saa työpaikan maineikkaasta asianajotoimistosta. Nousujohteinen ura tyssää siihen, että Hanna saa lapsia parin vuoden välein. Kolmannen raskauden loppumetreillä hän saa potkut työpaikastaan.
Kirja on äärimmäisen pitkäveteinen kuvaus Hannan kolmannesta raskaudesta ja työpaikan menettämisestä. Hanna antaa työpaikan nousukasmaisen pomon puhua itselleen hyvin ilkeästi. Ehkäpä Hanna olisi saanut pitää työpaikkansa, jos olisi puuttunut jo aiemmin epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Jos ei, niin kukapa tuollaisessa työpaikassa edes haluaisi olla. Hannan nuori työkaveri Elisabet sentään tajuaa ajoissa, miten kurja työpaikka maineikaskin toimisto voi olla, ja ottaa hatkat.
Hanna tuntuu olevan niin työssään kuin kotielämässäänkin varsin alistuvaa tyyppiä. Hannan mies puhuu hänelle usein todella ikävästi ja syyllistää Hannaa kaikesta sille päälle sattuessaan. Tämä ei tunnu häiritsevän Hannaa laisinkaan, vaan hän nielee räksytykset hymyillen. Mies ei myöskään tunnu olevan mikään järjen jättiläinen: hän on laskenut sen varaan, että Hanna elättää perheen hyvätuloisella duunillaan, mutta toisaalta haluaisi Hannan olevan piikana kotona.
Kirjan lopussa Hanna saa tietysti suhteilla mahtavan duunin johtavassa asemassa, vaikka onkin kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti. Lukija jää miettimään, mitä siitäkin mahtaa tulla, kun mies ei valituksistaan huolimatta halua joustaa kovinkaan paljon. Hannan olisi kannattanut miettiä jo ennen kolmannen lapsen tekemistä, haluaako hän jatkaa elämäänsä nalkuttavan miehensä kanssa.
Ärsyttävää on sekin, että Hannan miehen nimi on Johan ja työkaverin nimi John. Ne menivät minulta koko ajan sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti