Kirjan päähenkilö on negatiivinen, omaa elämäänsä murehtiva Irina. Lukiessani tuntui koko ajan siltä, että Härkönen kirjoittaa omasta elämästään (rikosta lukuunottamatta tietysti). Härkösen haastatteluissa itsestään antama kuva vastaa pitkälti hänen kirjojensa naiskuvaa: elämäänsä tyytymättömiä, rakkautta kaipaavia, onnettomia naisia.
Vaikka Härkönen on kai arvostettu kirjailija, hänen kirjansa ja niiden henkilöt ovat kovin samantyyppisiä. Härkönen on omassa kuplassaan, eikä uskalla murtautua sieltä ulos.
Rikospaikka alkaa kuvailulla vankilasta. Tarinan edetessä rikos unohtui ainakin minulta kokonaan, ja hämmästyin, kun siihen taas lopussa palattiin. Takakannen mukaan kyse on ystävyydestä. Mielestäni kyse voisi olla myös kostosta. Loukattu nainen on vaarallinen.
Kirja ei pääty oikeastaan mitenkään. Se on leikkaus Irinan ja hänen ystäviensä elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti