Nyt on vähän vaikea rasti. Kirjan juoni on erinomainen ja kirjassa on syvyyttä. Kuitenkin toteutus on kovin huolimaton ja alkaa epäilyttää, johtuuko se kehnosta käännöksestä. Ainakin se lienee kääntäjän ja/tai kustantajan huolimattomuutta, että henkilöiden nimet ovat luvattoman usein väärin. Joku poistuu huoneesta ja jatkaa silti keskustelua toisen kanssa.
Ihmettelen myös, miksi kirjailija, joka pystyy näin monimutkaisen ja koko ajan hullun lailla etenevän sarjamurhaajapalapelin kirjoittamaan, pilaisi työnsä kehnolla toteutuksella. Alkuun kirjan huono kieli tökki todella pahasti, sitten siihen nähtävästi tottui. Silti huono kieliasu ja huolimattomuusvirheet hidastavat lukemista huomattavasti ja pilaavat helposti koko lukukokemuksen. Tökkivä kieli ja rektiovirheet viittaavat vahvasti kääntäjän suuntaan.
Toivoisinkin Palapelimiehen mahdolliselle jatko-osalle eri kääntäjää, jotta lukukokemus olisi parempi.
Kirjan pääosassa on rikoskomisario Anjelica Henley, joka on vasta palannut kentälle. Hän saa avukseen harjoittelija Salim Ramouterin, jonka kanssa hän jahtaa Lontoossa riehuvaa sarjamurhaajaa. Ihmettelin lukiessani, kun kirjassa mainitaan aina erikseen, onko henkilö musta vai valkoinen. Henley itse on musta, mikä selvisi minulle vasta varsin pitkällä. Hienovaraisia vihjeitä oli annettu jo aiemmin, mutten kiinnittänyt niihin huomiota. Päähenkilön ihonväri selitti oitis, miksi hän joutuu oikeuttamaan olemassaoloaan joissakin tilanteissa. Kirjailija itsekin on värillinen, joten fiksu lukija olisi varmaan voinut jo siitä päätellä jotakin.
Keskeiset poliisit ovat varsin sympaattisia ja kiinnostavia. Henleyllä on puoliso ja lapsi, mikä unohtuu kirjan loppupuolella kokonaan. He vain katoavat jonnekin, eikä Henley uhraa heille ajatustakaan.
Erittäin hyvä esikoisteos kehnosta käännöksestä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti