perjantai 25. syyskuuta 2026

Anne Holt: Timantteja ja ruostetta

Hanne Wilhelmsen -sarja on kolmentoista kirjan mittainen. Koska olen kirjannut takavuosina lukemiani Anne Holtin kirjoja hyvin lyhyesti, en enää muista, mitkä kirjoista kuuluivat tähän sarjaan. Kuitenkin kirjan Tuntematon uhka päivitykseen olen kirjannut Hanne Wilhelmsenin taipaleesta näin: 

Uusi Hanne Wilhelmsen -dekkari Holtilta vuosien tauon jälkeen. Holthan aloitti Hanne Wilhelmsen -sarjansa jo 1990-luvun alussa. Hanne oli tiukka oslolaispoliisi, joka ajoi prätkällä eikä pelännyt mitään. Jossain vaiheessa Hannen pitkäaikainen rakastettu Cecilie sairastui syöpään ja kuoli. Ceciliestä ei tiennyt juuri kukaan Hannen työkavereista, koska lesbopoliisia ei olisi katsottu hyvällä.

Hannen viettäessä suruaikaa Holt toi kirjoihinsa uuden sankarittaren, psykologi Inger Johanne Vikin. - - - Inger Johanne Vik -sarja päättyi erittäin dramaattisesti ja ainakin minut täysin yllättäen.

Hanne Wilhelmsen palasi sen jälkeen poliisitehtäviin ja joutui ennen pitkää työtehtävässään ammutuksi ja sen seurauksena pyörätuoliin. Tämän jälkeen hän erakoitui kotiinsa eikä suostunut tapaamaan enää ketään entisistä työkavereistaan. Hannella on vaimonsa Nefiksen kanssa tytär Ida.

Tässä kirjassa Hanne ja Nefis ovat kesähuvilallaan, jossa käy vaihtelevasti vieraita. Hanne viihtyy huonosti, ja yrittää keksiä jotain poliisihommaa aikansa kuluksi. Sitä järjestyykin, tosin rikospoliisi ei haluaisi hänen apuaan. 

Kirja etenee vauhdikkaasti helteisessä kesässä ja kirjailijamiljöössä. Kun olin takakannesta lukenut kirjan olevan sarjansa päätösosa, aavistin jo hyvissä ajoin, miten se tulee päättymään. Harmi, että sarja päättyi, koska Hanne Wilhelmsen on ollut yksi suosikkihahmoistani. 

Kirjassa on joitakin lapsuksia. Mökistä on muokattu koko Norjan estottomin tila. Ehkä kyseessä on kuitenkin esteetön tila, kun pyörätuolin käyttäjästä on kyse. Virhe saattaa mennä kääntäjän piikkiin. Toinen ihmeteltävä asia on, että 24.6. eli juhannuksena ovat alppiruusut nupullaan, vaikka meneillään on helleaalto. Tosiasiassahan siinä vaiheessa alppiruusujen kukinta on jo ohi. 

Jään kaipaamaan Hanne Wilhelmsenin seurassa vietettyjä hetkiä.

Suomentanut Outi Menna



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti