Uusi Hanne Wilhelmsen -dekkari Holtilta vuosien tauon jälkeen. Holthan aloitti Hanne Wilhemsen -sarjansa jo 1990-luvun alussa. Hanne oli tiukka oslolaispoliisi, joka ajoi prätkällä eikä pelännyt mitään. Jossain vaiheessa Hannen pitkäaikainen rakastettu Cecilie sairastui syöpään ja kuoli. Ceciliestä ei tiennyt juuri kukaan Hannen työkavereista, koska lesbopoliisia ei olisi katsottu hyvällä.
Hannen viettäessä suruaikaa Holt toi kirjoihinsa uuden sankarittaren, psykologi Inger Johanne Vikin. Kirjoissa on osin samoja henkilöitä, kuten jättiläismäinen poliisi Billy T., jolla on kuusi lasta yhtä monen naisen kanssa. Inger Johanne Vik -sarja päättyi erittäin dramaattisesti ja ainakin minut täysin yllättäen.
Hanne Wilhelmsen palasi sen jälkeen poliisitehtäviin ja joutui ennen pitkää työtehtävässään ammutuksi ja sen seurauksena pyörätuoliin. Tämän jälkeen hän erakoitui kotiinsa eikä suostunut tapaamaan enää ketään entisistä työkavereistaan. Hannella on vaimonsa Nefiksen kanssa tytär Ida.
Kirjan alkaessa edellisen Hanne Wilhelmsen -kirjan ilmestymisestä on kulunut kymmenkunta vuotta. Myös kirjassa vuosia on vierähtänyt yksitoista. Hanne tapaa pitkästä aikaa Billy T.:n, jolla on ongelma. Hanne on myös suostunut palaamaan töihin, eli tutkimaan selvittämättömiksi jääneitä rikoksia kotoaan käsin. Avukseen hän saa pakko-oireista kärsivän poliisi Henrik Holmen. Henrik on omalla tavallaan hyvin erikoinen, kuten Hannekin. He tuntuvat ystävystyvän.
Kirjan teemana on tylsähkösti muslimien harrastama terrorismi. Tosin siihen on saatu uutta ryhtiä, eikä kaikki olekaan sitä, miltä näyttää. Kirjan henkilökuvaus on tarkkaa ja mielenkiintoista, ja on suuri pettymys, kun kirja päättyy aivan liian pian. Siltä ainakin tuntuu. Voisin ahmia Holteja aamusta iltaan.
Kirjan loppu jättää onneksi aavistuksen siitä, että ehkä jatkoa vielä seuraa. Tosin Holtilla on tapana jättää loppu epämääräisesti roikkumaan, vaikkei jatkoa seuraisikaan.
Suosittelen. Erittäin kovasti suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti