Pihapiirissä suhisee on jatkoa kirjalle Pieni pihapiiri pyörii. Kirjan alussa on luku, jossa saatellaan lukijan mieleen edellisen kirjan päätapahtumat ja keskeiset henkilöt. Se on oikeastaan tarpeeton, koska jokaisen luvun nimenä on siinä esiintyvän perheen jäsenten nimet. Näin pysyy koko ajan kartalla siinä, kuka olikaan kenelle sukua.
Pihapiiriin muuttaa uusi henkilö, Noora, jolla on oma yritys nimeltä Noonelli. Noonelli lienee saanut nimensä Nooran ja Nellin mukaan. Nelli muutti muualle samaan aikaan kuin Noora pihapiiriin. Mitenkään ei avata, miten Nelli liittyy Nooraan. Ikävä on kova ja ajatteleminenkin itkettää. Ennen pitkää selviää, että Nelli lienee Nooran tytär, joka lähti opiskelemaan. Äiti vaikuttaa kovin läheisriippuvaiselta.
Nooralla on siis oma yritys, jolle hän hankki tilan kauppakeskuksesta. Hämärän hallussa on sekin, mitä yritys tekee. Tilassa on ompelukone, sinne saapuu laatikkokaupalla uuden kuosin vaatteita ja on sovituskoppikin. Vanhat varastot tulevat entiseltä kotipaikkakunnalta myös. Postikorttitaiteilija ilmestyy paikalle ja taas puhutaan uuden kuosin vaatteista. Nähtävästi Noora on jonkin sortin suunnittelija, muttei kuitenkaan taida ommella kaikkia vaatteita itse, koska puhutaan myös lisätilauksista. Kankaatkin suunnittelee joku muu.
Kirjailijalla ei liene selvää käsitystä tämän alan (mikä se sitten lieneekään) yritystoiminnasta, kun ei ole sitä lukijoillekaan osannut avata. Ei varmaan olisi kovin vaikeaa heti kättelyssä muutamalla sanalla kertoa, mitä Noora firmassaan puuhastelee. Muuten kirjassa kaikki on selkeää ja yksioikoista, mutta Noora on omituisen hämäräreunainen.
Pihapiirin elämä jatkuu entisenlaisena. Pienet murheet ja pientä draamaa liikkuu pinnan alla. Kädenlämpöistä elämää. Nopeasti luettu kirja, joka ei herätä suurempia tunteita. Rakenne, jossa tapahtumat etenevät asuntokunnittain, on toisaalta selkeä, mutta toisaalta rajoittaa. Sarja saa varmaankin jatkoa, koska monen elämä jäi vielä vaiheeseen, josta olisi kiva kuulla lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti