Olipas eriskummallinen kirja eriskummallisine sivunumerointeineen. Kirja alkaa kustannustoimittajan kertomuksella, kuinka hän alkaa lukea toimitettavaksi tullutta teosta nimeltä Harakkamurhat. Tämän johdantomaisen ensimmäisen luvun jälkeen sivunumerointi alkaa alusta, ja seuraavat 275 sivua ovat tätä kuvitteellisen kirjailijan dekkaria. Sen jälkeen palataan kustannustoimittajan hahmoon, joka alkaa selvittää, missä on kirjasta puuttuva viimeinen luku.
Täytyy myöntää, että kun päästiin takaisin kustannustoimittajan saappaisiin, jouduin palaamaan kirjan alkuun katsomaan, miten kehyskertomus meneekään. Olin niin Harakkamurhien lumoissa, että olin unohtanut kirjan alun tykkänään. Harakkamurhat noudattaa tarkoin brittiläistä dekkariperinnettä. Sen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1955. Horowitzin Harakkamurhathan on julkaistu jo kymmenen vuotta sitten, vaikka nyt vasta on saatu suomenkielinen käännös. Horowitz on käsikirjoittanut myös tuttuja tv-sarjoja, kuten Midsomerin murhat.
Kuvitteellinen dekkari olisi ollut muuten nopeasti luettu, mutta Harakkamurhien osuus on kirjoitettu harvalla kirjoituskonefontilla, jota on erinomaisen raskas lukea. Laitan alle kuvat tavallisesta fontista ja kuvitteellisen dekkarin fontista. Kirjan loppuosa taas on rasittavaa luettavaa ihmiselle, jolla ei ole norsun muistia. Siinä verrataan kustannustoimittajan todellisen elämän tapahtumia kuvitteellisen dekkarin tapahtumiin. Jouduin palaamaan monta kertaa tarkistelemaan mitä, kuka ja missä.
Kirjassa kulkee kaksi sivunumerointia: toinen kehyskertomuksen ja toinen Harakkamurhien. En jaksanut laskea yhteen sivumäärää, mutta paksu kirja on, arviolta nelisensataa sivua. Päästyäni kirjan loppuun aivoni ovat solmussa.
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti