Tuija Lehtinen: Tyttökullat ja kolme vainajaa

Erja Revon tutkimuksia -sarja on edennyt jo kuudenteen osaansa. Aiemmat osat ovat Väärä vainaja, Viesti menneisyydestä, Kuollut jättää jäljen, Tornin naakat ja Klovnin kahdet kasvot. Sarjan edellinen osa ei ollut kovin vahva, vaan pieni pettymys.

Niinpä onkin ilo kertoa, että Tyttökullat ja kolme vainajaa on ihan ässä! Henkilöissä on luonnetta ja syvyyttä, ja keskeisimmät naispääosanesittäjät ovat ihanan töykeitä eivätkä kumartele ketään. Tapahtumapaikkana on pieni Ruoveden kunta jossain kaukana, Tampereen ja Jyväskylän puolivälin tienoilla. Espoossa ostoskeskus Sellon vieressä tornitalossa asustava entinen poliisi Erja Repo joutuu  yllättäen matkustamaan Ruovedelle sukuloimaan. Retki ei häntä ilahduta. 

Ruovedellä asustaa Erjan sukulainen Senja, jonka ympärillä sattuu ja tapahtuu. Paikalliset naisihmiset ovat myös herkullisia persoonia, oikein tyypillisiä lajinsa edustajia, joita sekä Erja että Senja inhoavat.

Kirja on kovin lyhyt ja loppuu aivan kesken. Olisin viihtynyt naisten seurassa pitempäänkin. 

Pieni virhe kirjassa on: Tatu Kesti muuttuu välillä Kokoksi ja on vuoroin kumpaakin samalla sivulla.

Stefan Ahnhem: Vaihto

Vaihto on Ahnhemin ensimmäinen psykologinen trilleri. Aiemminhan hän on kirjoittanut mm. Fabian Risk -sarjaa, josta olen pitänyt. 

Vaihdossa kaksi pariskuntaa, joista toinen asuu Ruotsissa, toinen Kaliforniassa, vaihtavat talojaan kuukaudeksi. Pariskunnat ja talot ovat kovin samantapaisia, ja onkin vaikea muistaa, kuka asuu missäkin. Molemmissa taloissa myös tapahtuu kummia asioita. Molempien pariskuntien avioelämäkin on aika omalaatuista, joten on helppo arvata, ettei vaihto mene nappiin. 

Kirja pitää hyvin imussaan, koska kaikkea outoa tapahtuu koko ajan kummankin pariskunnan elämässä. Sitä on suorastaan pakko lukea eteenpäin. Juoni ei ole kovin kummoinen, mutta kerronta on kiinnostavaa. Kirja on myös hyvin sujuvasti kirjoitettu eli kiitos siitä kuuluu varmasti myös kääntäjälle. Hyväkin kirja on helppo pilata huonolla tai kömpelöllä käännöksellä.

Jotkut asiat kirjassa on esitetty kovin epäselvästi ja sekavasti. Esimerkiksi kuollut veli, mutta kumman, miehen vai vaimon. Kuollut veli taitaa olla vaimon, mutta kuitenkin kaikilla kolmella on sama sukunimi. Mies lienee ottanut vaimonsa sukunimen, mutta sitä ei mainita. Sekin ihmetyttää, kun pariskunnat muuttavat uusiin taloihin asumaan, etteivät he kertaakaan ihmettele, missä jokin tavara on. Vaikka pareille tulee päivällisvieraita, kaikki tarvittava tuntuu löytyvän talosta. Myös kaikkia keittiölaitteita osataan käyttää empimättä. Vaikuttaa epäuskottavalta. Jotkut juonenkäänteet jäävät myös irrallisiksi, eikä niitä avata sen enempää tai niihin palata. 

Kirjan loppu on heiveröinen. Kirja vaan etenee tapahtumien päätepisteeseen ja se on siinä. 

Suomentanut Outi Menna

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Koodi

Henna Björk -sarjassa on aiemmin ilmestynyt kirjat Isku ja Jahti. Olen aiemmin kuvannut kirjoja mm. epäuskottaviksi ja vauhdikkaiksi, ja sama pätee edelleen. Kirjan takakannessa juoni kerrotaan varsin tarkasti, eikä siihen jää lisättävää.

Koodi on tyypillinen lajinsa edustaja eli jännityskirja, jossa seikkaillaan ympäri Eurooppaa rikollisten perässä. Supon käytössä olevat rahavarat vaikuttavat rajattomilta, samoin yksittäisen poliisin sananvalta tekemistensä suhteen. Rönnbacka hakenee jalansijaa alan markkinoilta naispäähenkilöllään. 

Mitä kirjassa tapahtuukin, se tapahtuu vauhdilla ja tilanteet muuttuvat koko ajan. Ruumisvana vain jää suomalaispoliisien perään. Vauhdilla tavoiteltaneen sitä, ettei lukija ehdi jäädä miettimään, miten realistisia tapahtumat ovat. Väärin. 

Lopun kuningashöpinä erottuu kuin mustikka hernekeitosta. Ruotsin kuningas ei myöskään ole kovin hohdokas yllätys. Luulenpa, että olen nyt tutustunut riittävästi Henna Björk -sarjaan voidakseni sanoa, että sarjan seuraaminen omalta osaltani päättyy tähän. Rönnbacka kirjoittaa sujuvasti, mutta se ei riitä koukuttamaan.