Nele Neuhaus: Joka tuulen kylvää

Kuusisataasivuinen tiiliskivi. Tarina kulkee sujuvasti ja tapahtumat etenevät jouhevasti, sikäli kirjaa on mukava lukea. Tapahtumat saavuttivat kertaalleen lakipisteensä, kun kirja oli vasta puolivälissä. Käänteitä olisi kyllä vähän voinut tiivistää. Nyt ihmisiä ja heidän keskinäisiä suhteitaan oli vähän liikaakin.

Kirjan keskeinen teema, tuulivoima, on ajankohtainen kiistakapula. Kirjassa siitä on tehty sellainen juonivyyhti, että putosin kärryiltä kesken matkan. Ei se tosin lukemista haitannut.

Kirjan päähenkilöinä ovat tietysti poliisit, Oliver von Bodenstein ja Pia Kirchhof, jotka selvittelevät murhaa. Poliisien yksityiselämässä tapahtuu jännittäviä asioita ja he osoittautuvat kovin inhimillisiksi. Kirja on tyyliltään kovin erilainen kuin ne, mitä yleensä luen, eli skandinaavidekkarit. Saksalaisilla on oma tapansa elää ja toimia, ja se näkyy kirjassakin. Hetkellinen hankaluus koitui saksalaisista nimistä. Keskeisiä henkilöitä ovat Jannis ja Ricky. Jotenkin miellän helposti Janniksen naisen nimeksi ja Rickyn mieheksi. Kirjassa ne ovat päinvastoin. Täysin ymmärrettävästi, Jannis (kreikkalaisittain Iannis) on Johanneksen nimisukulainen. Erään keskeisen henkilön nimi on Frauke, ja kun poliisille esitellään myös Friederike, sekosin hetkeksi siinä, onko Frauke väännetty Friederikestä vai kuka kukin oikein on.

Surullisen hahmon päähenkilö on tässäkin kirjassa kaltoinkohdeltu teini-ikäinen, kuten Neuhausin edellisessäkin suomennoksessa (Lumikin on kuoltava). Mark on vanhempiensa laiminlyömä, mistä ei hyvää seuraa.

Kirja loppui kovin latteasti. Kuuteensataan sivuun olisi odottanut kunnon loppuhuipentumaa. Se jäi saamatta. Pari mielestäni keskeistä juoniviritelmää jäi myös kerimättä auki. Tai ehkä joidenkin asioiden kohosteisuus sai minut vain kuvittelemaan niille suuremman roolin.