Viimeinen tukikohta on Gotlanti-sarjan 18. osa. Sarjan ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 2006, joten pitkä matka on tullut jo kuljettua komisario Anders Knutaksen matkassa.
Anders Knutas odottelee lähestyviä eläkepäiviä, jotta voisi viettää aikaa perheen nuorimman jäsenen kanssa. Andersin vaimo Karin on äitiyslomalla ja puolestaan odottelee malttamattomana töihinpaluuta, vaikka vauvaa rakastaakin. Kirja ei ole kovin paksu, ja siihen nähden siinä kerrataan suhteettoman paljon päähenkilöiden menneitä elämiä. Karinin nuoruudessa tapahtunut raiskaus mainitaan useaan otteeseen. Arvostan toki sitä, että lukijaa muistutetaan keskeisten henkilöiden elämän käännekohdista, mutta ne eivät saa viedä liikaa tilaa ja huomiota.
Knutas myös haikailee omituisen paljon entisen vaimonsa perään, ja vielä omituisempi on entisen vaimon visiitti, joka jäi irralliseksi hämmennyksen kohteeksi. Ehkä tässä pedataan tulevien kirjojen tapahtumia. Vähän odotin jo tässä kirjassa yllättävää käännettä, koska myös Knutaksen ikä on tapetilla. Sivutarinassa pyörivät toimittaja Johan Berg, joka on naimisissa Emmansa kanssa, mutta kovin onneton. Toimittajan ja kuvaajan tekemiset jäävät myös irrallisiksi ja niissä on väkisin mukana roikkumisen tuntua. Alkaako kirjailijaa kenties kyllästyttää koko sakki?
Pienellä Gotlannin saarella tapahtuu pienten lasten äidin murha, joka saa poliisit ymmälle. Ennen kuin poliisi saa tapahtumista otetta, murhataan toinenkin ihminen. Äitiysloma ei estä Karinia tekemästä omia varjotutkimuksiaan. Murhaaja selviää lopulta, enkä kyllä arvannut hänen henkilöllisyyttään etukäteen.
Kirjan tunnelma kaikkinensa on sangen iloton pienestä vauvasta huolimatta. Epäilyksen varjo häilyy milloin missäkin. Tyytymättömyyttä voi aistia joka puolella.
Suomentanut Tuulia Vihanto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti