Olen lukenut Hambergilta kaksi kirjaa aiemmin: Je m'appelle Agneta ja Au revoir ja näkemiin, Agneta. Ranskalaisuus tuntuu Rakkauden idiooteissakin olevan lähellä Hambergin sydäntä.
Kirja kertoo pienessä sörmlantilaisessa kylässä asuvasta Simonasta, joka pitää paikallista sahaa ja sen myymälää. Simonalla on poika Albin, joka alkaa olla täysi-ikäinen. Albinin isä häipyi kuvioista aikapäiviä sitten toisen naisen matkaan. Simonan elämässä ei ole muuta sisältöä kuin työ, Albinista huolehtiminen ja listojen kirjoittaminen.
Eräänä päivänä kylään kurvaa JP, joka on perinyt isänsä antikvariaatin ja sulkenut sen kannattamattomana. JP rakastaa kirjoja ja tartuttaa rakkauden Albiniinkin. JP muuttaa pieneen mökkiin suuren kirjalinnan viereen. Linnan nimi on Kirjojen linna, tosin se on ollut jo vuosia tyhjillään. Kirjallisuus on vahvasti läsnä tässä kirjassa. JP on saanut nimensäkin Jean-Paul Sartren mukaan.
Keskeinen henkilö on myös Gertrud, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, jonka paras ystävä on hänen pihallaan kasvava suuri kastanjapuu. Eräänä aamuna puu on kadonnut, juurineen.
Näistä kolmesta henkilöstä sekä muutamasta sivuhenkilöstä koostuu yli neljänsadan sivun mittainen rakkaushömpötys. Ensin ollaan kylmiä ja tiukkoja, sitten ähistään lakanoiden välissä taukoamatta. Sitten ollaan taas kireitä ja puhumattomia. Kirja olisi toiminut vähän lyhyempänäkin.
Suomentanut Saara Kurkela
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti