Konstaapeli Alisa Aro on tavattu jo kolmessa kirjassa: Liian lempeä mies, Tanssipartneri ja Tappajatohtori. Tavallaan Röyhkän ja Aunolan kirjat ovat poliisiromaaneja, mutta muistuttavat myös jonkin yleisaikakauslehden (kuten Apu tai Seura, joiden lukijakunta on arvaamaton) pitkää artikkelia jostain menneestä rikostapauksesta. Kansiliepeen mukaan sarjan rikostutkinnat ovat peräisin aidoista 90-luvun rikostapahtumista.
Kirjassa eletään vuotta 1998. Se kerrotaan selkeästi, mikä on aina hyvä, niin ei tarvitse arvailla vihjeiden avulla, millä vuosisadalla mennään. Jonkin verran vihjaillaan Alisan elämän aiempiin vaiheisiin, mutta kirjan voi lukea vaivatta, vaikkei olisikaan aiempia osia lukenut.
Rakas äiti kertoo naisesta nimeltä Hely, jonka oma elämä on aina ollut alavireistä, lapsuudesta lähtien, huonosta perhetaustasta johtuen. Vääränlainen malli perhe-elämästä kertautuu, kun Hely saa omia lapsia. Hely ei käy töissä, vaan hankkii elatuksensa miesten kautta. Omia lapsiaan kohtaan hän on paha ja väkivaltainen. Lastensuojelu uskoo äitiä eikä halua kuulla lapsia, vaikka poliisikin on mukana kuvioissa. Lastensuojelu on vaikea ala: ei saa tehdä perusteettomia tai äkkinäisiä päätöksiä, mutta silti pitäisi toimia lapsen edun mukaisesti.
Kirjan tunnelma on ankea ja valoton. Vaikka Alisan elämässä tapahtuu mukaviakin asioita, ei hän uskalla nauttia niistä. Alisan lapsista nuorin, Masi, pääsee valokeilaan ystävystyessään Helyn tyttären kanssa. Silti Masin ajatukset jäävät osin pimentoon.
Röyhkän ja Aunolan sarja on mielenkiintoinen. Se on raa'an realistinen, mutta väkivallalla ei mässäillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti