Hiljaisten tarinoiden tupa on jatkoa Unohdettujen unelmien kirjastolle ja Varastettujen hetkien puutarhalle.
Tässä sarjassa on paljon henkilöitä: kaikki Kielokosken kyläläiset plus keskeisten henkilöiden sukulaiset ja tuttavat Italiaa myöten. Kirjailija huomaavaisesti ensimmäisillä kymmenillä sivuilla palauttaa mieleen, kuka kukin on ja miten ihmiset liittyvät toisiinsa. Lukeminen olisi ollut huomattavasti vaivalloisempaa ilman perehdytystä.
Aina odottelee vauvaa salassa kaikilta. Samalla arki rullaa Kielokoskella joulun odotuksessa. Aina haikailee italialaisen rakkaansa Carlon perään, mutta Carlolla on omat vaikeutensa, eikä sieltä päin kuulu mitään. Kirjan lopussa olikin pettymys, kun ei Ainan miestilanteeseen tullut selvyyttä. Kovasti kuitenkin yksi ja toinenkin häntä kiinnosteli.
Kirjassa on paljon dramatiikkaa ja suuria tunteita, välillä vähän liikaakin. Kaikki tunteet osoitetaan hämmentävän ylitsepursuavasti. Siinä ohessa eletään kuitenkin tavallista arkea, ja se on kirjan kantava voima. Kirjassa on niin monia tarinoita, joiden etenemistä on hauska seurata. Ja nyt en kyllä malttaisi odottaa jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti