Olen lukenut ennen tätä yhdeksän Matti Laineen kirjaa: Elias Vitikka -sarjaan kuuluvat Pahojen miesten seura, Merkitty mies, Pahuuden hinta, Tappajan vaisto, Pelon liekit ja Kuolemanloukku, sekä Ari Aalto -sarjan Pudotus, Sivukuja ja Eksytetty. Isänsä tytär aloittaa jälleen uuden sarjan, joka kertoo nimensä mukaisesti isästä ja tyttärestä, kahdesta Kovasen perheen jäsenestä.
Kata Kovanen asuu Saksassa ja työskentelee siellä jossain omituisessa järjestössä, joka auttaa maalittamisen kohteeksi joutuneita ihmisiä. Maalittaminen on siis sitä, että aletaan porukalla syytellä yhtä ihmistä asioista, joita se ei ole tehnyt. Järjestön toiminta vaikuttaa kaikin tavoin yliampuvalta ja tärkeilevältä. Kaikkinensa juonikiemurat ovat niin omituiset ja väkisin keksityn oloiset, että en jaksanut niille monta ajatusta uhrata, vaan ohitin kummallisimmat käänteet. Lyhyesti sanottuna ei meinannut suutari Kata pysyä lestissään.
Katan isä, entinen poliisi, taas asustaa Lapissa ja tekee töitä siellä. Isään liittyvät juonenkäänteet ohitellaan hyvin ylimalkaisesti. Ikään kuin paljon jää kertomatta, lukijan arvailtavaksi.
Kumpikaan Kovasista ei ole kovin kiinnostava. Isä-Kovaseen ehtii tuskin tutustua. Tyttärellä taas on bändiä ja prätkää. Kirjassa ollaan vuoroin Suomessa ja Saksassa, mutta sekin jää lukijan pääteltäväksi, kuka on milloin missäkin.
Kirjassa on paljon juonenkäänteitä, mutta niiden yli hyppelehditään ja kokonaisuus on sekava sillisalaatti. Mietin jo alkuvaiheissa lukematta jättämistä, mutta annoin kuitenkin mahdollisuuden. Ei tämä nyt oikein vakuuttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti