Koulu kertoo lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorista, joka uupuu työssään ja joutuu jäämään sairauslomalle. Päähenkilöllä ei ole nimeä, häntä kutsutaan kirjassa vain virkanimikkeen mukaan Lehtoriksi. Koulu kertoo myös eräästä koulurakennuksesta, sen eri tiloista ja niissä liikkuvista ihmisistä.
Lehtorin kautta katsotaan opettajan silmin, millaista on hektinen, vaativa, alati muuttuva työ lukiossa. Lehtori nostaa esiin epäkohdan toisensa jälkeen: opetussuunnitelman vaatimukset, oppilaiden vaatimukset ja haasteet, kollegoiden väliset ristiriidat, turhilta tuntuvat vesot ja uudistamispyrkimykset. Koulurakennus taas näyttää, miltä koulu tuntuu oppilaan silmin. Miten aina pitää olla varuillaan, osata ottaa oma paikkansa, olla juuri oikealla tavalla. Lehtorikin on, ehkä tiedostamattaan, aina vähän varuillaan suuntautumisensa takia.
Kirja on kiehtova kuvaus koulumaailmasta, etenkin näin äidinkielenopettajan silmin. Löysin paljon kohtia, joihin voin samaistua. Toisaalta jäin kaipaamaan jotain positiivista. Onhan koulussa ja opetustyössä paljon hyvää ja positiivistakin. Ei kai sitä muuten kukaan tekisi. Toki kirjan näkökulma on uupuneen opettajan näkökulma. Kirjassa on myös paljon oivaltavia huomioita nykyajan koulumaailmasta ja se saa miettimään, miten itse toimin jossakin tilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti