Rikostarkastaja Armand Gamachen tähdittämä Three Pines -sarja on edennyt jo neljänteentoista osaansa. Edellisestä kirjasta tekemästäni päivityksestä löytyvät linkit kaikkiin aiempiin osiin.
Sarjan kirjat ovat paksuja ja juoni tässäkin kirjassa niin monimutkainen, että sitä on turha lähteä tässä avaamaan. Usein juoni vaikuttaa jopa vähän toissijaiselta, kuin se olisi vain syy päästä seuraamaan Three Pinesin kyläläisten elämää. Sehän sarjan kirjoissa eittämättä on parasta. Nyt, kun Gamache vaimoineenkin asuu kylässä, keskittyvät tapahtumat yhä enemmän sinne.
Tässäkään kirjassa, kuten niin usein muulloinkin tässä sarjassa, mikään ei ole sitä, miltä aluksi näyttää. Kaikilla on salaisuutensa, vaikka usein ne leviävätkin valon nopeudella kylässä. Myös Gamachen työasioita puidaan usein koko kylän voimin. Keskeisten kyläläisten keskustelut ovat yhtä kaaosta, kun jokainen puhuu eri asiasta yhtä aikaa. Ylipäätään kirjassa keskustellaan paljon ja asiat aukenevat sitä kautta. Toisaalta keskeiset henkilöt saattavat helposti pohtia ajatuksissaan jotain asiaa aukeaman verran.
Rikostutkijat ovat myös äärettömän taitavia tulkitsemaan kuulusteltaviensa ja toistensa tunnetiloja pienistäkin silmän värähdyksistä tai koko olemuksesta. Tämä on ainoa asia, joka vähän särähtää silmääni. Se selittyy ehkä sillä, että Gamachen keskeinen kuulustelutaktiikka on vaikeneminen. Siinä ehtii tulkita tunnetilan jos toisenkin, kun odottelee kuulusteltavan hermostumista ja sitä myötä kaiken paljastamista.
Pidin tästäkin kirjasta paljon.
Suomentanut Ronja Erkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti