Lakeus, joka vaikeni on Takamailla-sarjan viides osa. Aiemmat osat ovat Saari, joka repesi, Suo, joka upposi, Tunturi, joka ulvoi ja Järvi, joka murtui. Sarjan kirjat kertovat vuorollaan jostakin Suomen syrjäseudusta ja ne voi lukea itsenäisinä osina missä järjestyksessä tahansa.
Lakeuden pääosassa on taitava, nuori puolustusasianajaja Niina Luoma, joka päättää lopettaa uransa saatuaan murhaajan ovelleen. Niina muuttaa miehensä kanssa takaisin maalle kotitilalleen ja elää siellä tyytyväisenä pienen perheensä kanssa, kunnes paikallinen napamies pyytää häntä puolustamaan itseään. Siitä alkaakin kirjan mittainen oikeudenkäyntien jatkumo.
En yleensä lue oikeussalidraamoja kuin vahingossa, kuten nyt. Niissä ei tapahdu tarpeeksi, jotta mielenkiintoni pysyisi yllä. Keskitalo on rakentanut tarinansa keskiverto-oikeudenkäyntiä kiinnostavammaksi esittämällä tapahtumista kertovat osiot vapaamuotoisena tekstinä oikeudenkäyntipöytäkirjojen sijaan.
Niina Luoman kotitila on sikafarmi, jonka ylläpidosta tulee riitaa pariskunnan kesken, kun asianajajatyö vie naisen kaiken ajan. Kiinnostavaa on, että kirjan alkupuolella kuvataan tilanhoitoa ja työvuoroja siinä huolellisesti, mutta pariskunnan riitautuessa ja lähtiessä eri teille lukija jää ihmettelemään, kuka siat ruokkii ja hoitaa. Niihin ei enää sen koommin palata, mikä on kyllä häiritsevä aukko. Samaten aviomiehen soittaessa tärkeästä asiasta Niina keskeyttää puhelun ja lupaa palata asiaan. Lukijalle ei kuitenkaan koskaan selviä, miten parisuhteen loppujen lopuksi kävi. Myöskin olisi kiinnostavaa tietää, paljonko oli se "mitä vain", mikä Luomalle luvattiin palkkioksi.
Itse oikeudenkäynnit ovat sotkuisia valheiden ja syyttelyiden sekaisia tapahtumia. Jokainen kertoo omiaan, minkä kerkiää, ja Luoma yrittää pysyä kärryillä. Loppujen lopuksi kaikki on vielä paljon sotkuisempaa, kuin olisi voinut kuvitella.
En tiedä, kuvittelenko, mutta kirja on mielestäni paksumpi kuin sarjan aiemmat osat. Ja silti aukkoinen. En oikein saanut kirjan hienoudesta kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti