Liekö Puistokadun pesulassa uuden sarjan alku, kun Kajanto on taputellut loppuun Kahvila Koivu -sarjansa (Korvapuustikesä, Taatelitalvi, Sahramisyksy ja Sitruunakevät). Ennen Kahvila Koivu -sarjaa Kajannolta ilmestyi työuupumuksesta kertova sarja (Mittoja ja tilaustöitä, Itsepä tilasit, Kuin tilauksesta). Ja tosiaan kirjan takaliepeestä löytyi tieto uudesta, viisiosaisesta Puistokadun pesula -sarjasta.
Tartuin kirjaan varauksella, koska selkeästi se on hömppää ja feelgoodia ja ties mitä turhanaikaista. Pesula ei kuulosta kovin omintakeiselta tapahtumapaikalta, onhan se keskiössä Eevi Kuokkasen Rantakaupunki-sarjassakin (Ei sanaakaan, Viimakerroin). Kajanto kuitenkin yllättää taas aivan uudenlaisella sarjalla.
Inka on palannut muutaman vuoden reppureissultaan Australiasta Suomeen ja asuu vanhempiensa luona pikkukaupungissa. Koska Inkalla on kokemusta pesulatyöstä, hän innostuu oman pesulan perustamisesta löytäessään tyhjän liikehuoneiston. Nopeasti pesulasta tulee suosittu kokoontumispaikka, ja Inka saa uusia ystäviä palvelutalossa asuvasta Hilmasta, tilintarkastaja-Assista ja tämän ompelijasiskosta Annikasta sekä lukioaikaisesta tuttavastaan Eevistä.
Pesulassa kokoontuvien naisten elämäntarinat ovat kiinnostavia, ja jotain paljastuu varmasti vasta tulevissakin kirjoissa. Inka tapaa myös unelmiensa miehen, joka valitettavasti vaikuttaa vähän munattomalta. Jotain vikaa miehessä on oltava, jos niin täydellinen yksilö on vapaalla jalalla vielä kolmikymppisenä. Inka itse on liikuttavan innostunut muiden petivaatteiden pyykkäämisestä.
Pyykkipäivä osoittautui huomattavasti odotuksiani paremmaksi kirjaksi, ja jään mielenkiinnolla odottamaan sarjan seuraavaa osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti