Olen lukenut Aubertilta aiemmin kirjan Mikään ei voisi olla paremmin, josta pidin.
Meni kotva, ennen kuin tajusin minäkertojan olevan mies. Toki, jos olisin lukenut takakannen tekstin, jossa mainitaan Linnean isä Bård ja ensimmäisen luvun nimen Bård, olisin ollut huomattavasti paremmin kartalla. Vasta toisen luvun alkaessa, ja sen nimen ollessa Hanne, tajusin lukujen nimien olevan henkilöiden nimiä (ja minäkertojan vaihtuvan luvuittain). Bårdin ollessa minulle tuntematon nimi, en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Se olisi yhtä hyvin voinut olla paikan nimi.
Kirja kertoo yhdestä viikonlopusta, jona Linnea pääsee ripille. Linnealla on vaikeuksia ystävyysuhteissa, eikä ripille pääsy tuota oikeanlaista iloa kaveriasioita miettiessä ja murehtiessa. Linnean isällä Bårdilla on omat ongelmansa, jotka läikkyvät yli, koska hän vaikuttaa olevan hyvin herkkä mieheksi. Ainakin itku on herkässä.
Bårdin sisko Hanne, joka on Linnean kummitäti, saapuu myös viikonlopuksi rippijuhliin naisystävänsä Julian kanssa. Hanne ja Julia asuvat Hannen ja Bårdin isän luona. Tapahtumista kerrotaan vuorollaan Bårdin, Hannen, Linnean ja sisarusten isän Nilsin näkökulmista. Kaikkien elämä tuntuu olevan kovin ongelmaista.
Ongelmista huolimatta tai juuri niiden ansiosta kirja on viihdyttävä. On perverssin hauskaa seurata sivusta ihmisten tuskailua.
Suomentanut Aino Ahonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti