Tämä Ahnhem ei ollut ihan niin tuskastuttavaa luettavaa kuin edelliset. Menneistä tapahtumista kerrottiin sen verran, että lukija sai juonenhelmasta kiinni. Fabian Risk, reipas poliisimme, on kirjan alussa virkavapaalla, mutta palaa töihin, kun ruumiita ilmaantuu kasapäin. Edellisessä kirjassa muistaakseni alkanut juonenkäänne työkaverista jatkuu tässäkin, eikä vieläkään valmista tule. Myöskään muutakaan selvää loppuratkaisua ei synny. Vain yksi vaatimaton sivujuonne saatetaan päätökseen.
Kirja oli kuitenkin vauhdikkaasti luettu, ja tapahtumat pitivät tiiviisti otteessaan. Erityisesti ilahduin kirkkaankeltaisista kirjankansista. Jokohan punaisten, mustien ja sinisten kansien jälkeen on keltaisten vuoro nousta suosikkiväriksi? Itse asiassa, kun kirjapinoani katson, parissa muussakin uutuuskirjassa on kellertävät kannet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti