Maria lähtee Itä-Suomeen tarkistamaan, miten Arttu-ukki jakselee. Samalla Maria muistelee menneitä ja tutustuu uudelleen ukkiinsa. Ukki on tietenkin aikamoinen persoona, kuten susirajalla asuvat vanhat ukot tapaavat kirjallisuudessa olla. Ukin hahmossa on ehkä tapailtu Mielensäpahoittajan tapaista elämää nähnyttä totuuksien laukojaa. Siinä ei ole kuitenkaan onnistuttu.
Kirja jäi ohuudessaan aika pintaraapaisuksi Marian ja ukin elämästä. Maria halveksii nössöä miestään ajatuksissaan, mutta ei näytä sitä käytännössä. Maria ei myöskään tunnu haluavan tehdä elämälleen mitään, vaikka ei olekaan siihen tyytyväinen. Kirjan loppu oli kovin lattea. Olisin toivonut siihen jonkinlaista käännekohtaa henkilöiden elämässä. Asiat jäivät vaivaavalla tavalla levälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti