Pikkuvauvaa on ravisteltu niin, että vauva on saanut aivovaurion. Tapahtumista kerrotaan oikeusavustaja Shirin Sundinin näkökulmasta. Niinpä vauvan perheenjäsenet jäävät hyvin etäisiksi eikä heistä kerrota mitään oikeasti kiinnostavaa. Molemmat anopit kyllä kuvailevat perheen dynamiikkaa omista näkökulmistaan. Lapsenhoitajaa yritetään tavoittaa pitkin matkaa ja annetaan ymmärtää, että hänellä on jotain erityistä kerrottavaa. No ei oikeastaan ollut.
Kirjassa edetään tutkinnasta oikeudenkäyntiin. Äärettömän tylsää. Asiaa ei auta se, että syyttäjä ja oikeusavustaja kuksivat keskenään, vaikka ovat tahoillaan naimisissa.
Loppuratkaisu ei yllättänyt. Lattea lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti