Jari Peltola: Kuolleen miehen asento

Kirjailija kertoo nettisivullaan tekevänsä kaiken väärinpäin. Kirjan kirjoittamisprosessista (yleensä) hän kertoo näin:

Ennen varsinaisen kirjoittamisvaiheen alkua suunnittelen tarinaa muutaman kuukauden ajan ja luonnostelen sille alustavan rakenteen. Pyrin myös kehittelemään mahdollisimman pitkälle tarinan lopun, koska tuolloin siihen pyrkimisestä – itse tarinan luomisesta – tulee helpompaa, koska tietää mihin suuntaan pitää kulloinkin kääntyä.

Romaanin ensimmäisen version kirjoittaminen on minulle suhteellisen nopea prosessi: nopeimmillaan siihen on kulunut kymmenen työpäivää. Tässä vaiheessa tavoitteeni ei ole kirjoittaa ”valmista” kirjaa vaan ikään kuin selata romaani läpi kirjoittamalla se. Kun tarina on pääpiirteissään paperilla, sen muokkaaminen valmiin teoksen muotoon on minulle helpompaa kuin vain ajatuksen tasolla olevien juonenkäänteiden muuttelu.

Pari työvaihetta on tainnut unohtua välistä, sen verran sekava oli kirja, jota yritin lukea. En myöskään pitänyt siitä, että kirjan paikannimet olivat keksittyjä, kun ne olisivat yhtä hyvin voineet olla oikeita. Lapissa oli Lapinkylä ja luultavasti Itä-Suomessa Jääkylä. Jääkylä lienee rajan pinnassa, venäläisturisteista ainakin puhuttiin. 

Netin pelisivustolla, jonka nimi jätettiin mainitsematta, oli kirjassa suuri rooli. Sinänsä omituista, ettei pelisivuston nimeä kerrottu, kun kuitenkin pelistä ja sen hahmoista luriteltiin sivutolkulla. Tapahtuneita rikoksia yrittää ratkoa omissa neurooseissaan rypevä naispoliisi. Samantapaisia neurooseja oli myös yhdellä päähenkilöistä. Tyypillisiä suomalaisia: pelkäävät ihmisten kohtaamista ja tuntevat olonsa epämukavaksi siihen jouduttuaan. 

Santeri-niminen keskeinen henkilö osoittautui yllättävän kiinnostavaksi, kun selailin kirjan loppuun. Eipä tätä silti voi suositella.