Mikä menetys, kun kuvailun kuningas kuoli. Uusimmassa Harjunpäässä on aivan mahtavaa kuvailua.
Harjunpää ja kumppanit tuntuvat elävän kirjoissa omaa elämäänsä, lukija vain hyppää yhdessä kohtaa mukaan ja tipahtaa taas kirjan lopussa pois kyydistä. Jää sellainen tunne, että tapahtumat jatkavat tapahtumistaan, vaikkei lukija enää ole matkassa.
Piti lainata kirjastosta vanhempiakin Harjunpäitä, ne mitä en ole lukenut kovin monta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti