Saarimurhat-sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet kirjat Yölaulaja, Varjolilja ja Metsämaa. Niittoheinässä ei mainita sen kuulumista kyseiseen sarjaan, mutta koska päähenkilö on sama, niin samaan sarjaanhan se kuuluu.
Kirjassa seurataan rinnan kahta tapausta. Toinen niistä on kuudenkymmenen vuoden takainen murha, josta poliisi Hanna Dunckerin isä istui vankilassa ja jonka takia isä myös tappoi itsensä. Sittemmin on käynyt ilmi, että murhan tekikin Hannan veli Kristoffer, jonka puolesta isä otti syyt niskoilleen. Loppujen lopuksi Kristofferkaan ei ollut oikea syyllinen, vaan siitä käydään nyt oikeutta.
Kirjassa tapahtuu myös uusi murha, jonka uhri on Hannan entisen naapurinrouvan tuttava. Tämän murhan syyllistä etsitään kuumeisesti. Suorastaan erittäin kuumeisesti, koska kirjassa korona rantautuu Ruotsiin ja pandemia alkaa.
Kahden tapauksen aiheuttaman ylettömän henkilömäärän takia minulta meinasi välillä unohtua, kuka kukin on, kun jotakuta taas haettiin kuultavaksi. Tapaukset ja henkilöt sekoittuivat keskenään. Juoni pysyi kyllä hyvin kasassa, vika taisi enemmän olla omassa keskittymiskyvyssäni.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Öölannin saarelle. Paikka on pieni ja idyllinen, vaikkei toki Gotlannin veroinen.
Suomentanut Kristiina Vaara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti