Aira Karhu on eläkkeellä oleva kriminaalipsykologi, josta on aiemmin kerrottu kirjoissa Totuus on vaihtuva maisema, Jotka varjoissa kulkevat ja Helle hautoo Kalmansaarta.
Olen aiemminkin sadatellut sitä, että kirjan tapahtumapaikka on jossain Keski-Pohjanmaalla, mutta kadunnimet suoraan Helsingistä. Tällä kertaa olin aivan vakuuttunut siitä, että ollaan itäisessä Suomessa, koska yhdistin mielessäni Kallan Kallaveteen ja Kuopioon (plus takaliepeen maininta itäsuomalaisesta kirjailijasta). Lopulta sain aivoni taipumaan rannikkoseudun suomenruotsalaiseen kaupunkiin. Hyvä kirja vesittyy sillä, että joudun pähkäilemään, missähän hitossa sitä ollaan. Etsin mielelläni kirjojen tapahtumapaikkoja kartalta, mutta tämän sarjan kanssa se ei onnistu, koska kaikki keeskeiset paikat ovat keksittyjä. Kirjassa vilahtelee myös paikannimiä tyyliin Varisluoto, Pihlajakari ja Koivukari, ja lukijan pitäisi muistaa, mikä on kaupunkiasunto, mikä kesämökki. Miten, kun nimet ovat täysin samanarvoisia? Tämä on iso miinus.
Myös kirjan aikajana aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Ensimmäisessä luvussa ollaan nykyajassa, seuraavan luvun alussa on vuosiluku, ja se onkin sitten voimassa puoli kirjaa, mitä en lainkaan tajunnut. Luulin, että sen luvun jälkeen palailtiin taas nykyaikaan. Vika on varmaan ihan lukijassa tässä kohtaa. En myöskään muista aiemman kirjan tapahtumia, ja saan arvailla, pitäisikö jokin käänne tietää, vai kerrotaanko siitä ensimmäistä kertaa. Valitettavasti kerronta on paikoin epäselvää tältä osin.
Tämän avautumiseni jälkeen voin kertoa, että kirjan juoni ja tapahtumat ovat erittäin kiinnostavia, samoin Aira Karhun ja rikoskomisario Tapani Mikkosen välillä leijuva jännite. Pidän urputuksestani huolimatta tästä sarjasta erittäin paljon. Henkilöiden sanailussa on sopivasti tilannehuumoria. Aira Karhun ja Tapani Mikkosen suhde tai sen poikanen etenee samanlaisella tempolla kuin Elly Griffithsin arkeologi Ruth Gallowayn ja komisario Nelsonin suhde. Eli lukijan kannalta piinallisen hitaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti