Henkilöt ovat moniulotteisia ja hyvin kuvailtuja. Vanhaa poliisikaartia edustaa Timo Markkula, joka saa työparikseen vastavalmistuneen Liina Vahteran. Kirjan edetessä Liina tutustuu Markkulan perheeseen hyvinkin läheisesti, mikä jää ikävän sattumuksen takia kertomatta Timolle. Kirjassa on monenlaista konnuutta, ja osa tietysti liittyy hyvinkin läheisesti rakentamiseen. Mitäpä muutakaan Vantaalta voisi odottaa.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja juoni kulkee notkeasti. Lopun tapahtumat antavat ymmärtää jatkoa olevan luvassa, toivottavasti jo pian.
Oli kirjassa pari ärsyttävääkin juttua. Yksi niistä oli jonkun kriminaalin seinään tuhertama sana Ungnown. Kirjassa ei paljastunut, oliko sana tahallaan kirjoitettu vääriin vai nolo lapsus. Sen annettiin kuitenkin ymmärtää tarkoittavan anonyymia eli veikkaan mokaa. Tai sitten minulta on mennyt jokin muotijuttu ohi.
Alla näkyy kaikkein ärsyttävin juttu, joka hidasti lukemista huomattavasti. Pulkkinen ei osaa merkitä vuorosanoja millään tunnetulla tavalla. Takaisin koulunpenkille harjoittelemaan repliikkiviivojen käyttöä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti