Jussi Kokkonen: Murtopallo

Onneksi ehti yö vierähtää ennen tämän kirjoittamista, niin pahin ärsytykseni ehti laantua. Kokkosen kirjassa jatkaa Jumalan lahja joensuulaisille naisille, rikoskomisario Patrik Nora, rikosten selvittelyä. Kirjassa naisten kuvailu toistaa itseään: naisilla on täyteläiset, aistikkaat huulet, tuuheat hiukset, sopusuhtaiset rinnat ja säihkysääret. Ainoastaan poliisi Pernilla on vaatimattoman näköinen, mitä myös toistellaan aina, kun hänet mainitaan. Kaikki muut naiset ovat seksikkäitä ja luovat halukkaita katseita rikoskomisarioomme. Patrikin osaston sihteeri Elli leijailee huoneeseen ja sieltä ulos kahvitarjotin kädessään, muuta virkaa hänellä ei ole. Hän myös kirkaisee pelokkaasti ja on niin avuton, että Patrikin tekisi mieli rutistaa hänet kainaloonsa silkasta säälistä. Huokaus.

Patrikin yksityiselämässä on tapahtunut ikävä käänne, ja avovaimo on nyt kovin masentunut. Tämä tietää Patrikille kuivia aikoja, ja siksi silmä vilkkuukin ahkerasti. Avovaimo muistaa aina Patrikin nähdessään anella, ettei tämä jättäisi häntä. Masennusta on siis kestänyt parin viikon ajan. Vahvalla pohjalla tuo suhde. Kirjan lopussa rakkaus taas kukoistaa, ja Patrikkin pääsee laukeamaan vulkaanisella voimalla. Valitettavasti kirjan mukana ei tullut oksennuspussia.

Kirjan rikoskertomus on ihan mielenkiintoinen versio tutusta sadusta, ja murhaaja selviää vasta monen juonenkäänteen takia. Jos kirjaa ei olisi pilattu ylenpalttisella seksistisellä lässytyksellä, se olisi jopa hyvä.

Edellinen Patrik Noran toimista kertova kirja ilmestyi 2006, tämä uusin ilmestyi viime vuonna. Tapahtumien väli kirjassa on silti vain muutama vuosi. Kirjassa eletään vuotta 2011. Kirjan nimi, Murtopallo, tarkoittaa tennistermiä. Se vilahtaa kirjassa kerran, eikä liity tapahtumiin mitenkään.