keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Denise Rudberg: Kun kello lyö viisi

Ruotsin poliisin salainen, sympaattinen tutkijaryhmä koostuu poliiseista ja syyttäjänviraston väestä tai pikemminkin sen kermasta. Kaikki ryhmän jäsenet vaikuttavat olevan keskivertoa paremmin toimeentulevia ja muutenkin sivistyneitä.

Marianne Jidhoff ja Torsten Ehn jatkavat ärsyttävää kissa ja hiiri-leikkiä. Saapi nähdä, montako kirjaa vielä tarvitaan, ennen kuin kaksi keski-ikäistä eronnutta löytää toisensa.

Ryhmä selvittää näppärästi yön pimeydessä liikkuvan raiskaajan henkilöllisyyden ja ratkaisee samalla vanhatkin rikokset.

Rudbergin kirjat ovat taattua laatua. Henkilöt ovat kiinnostavia ja heillä on mielenkiintoinen yksityiselämä, juoni on äärimmilleen hiottu ja kielikin kaunista. Kirjat eivät myöskään pullistele paksuudellaan, vaan ovat hyvä osoitus siitä, että kirjan ei tarvitse olla tiiliskivi ollakseen erinomainen.

Erityisesti pidän kirjojen alussa olevasta henkilögalleriasta, jossa briiffataan keskeisten hahmojen elämän tärkeimmät asiat ja senhetkinen tilanne. Lukija pääsee suoraan mukaan tapahtumiin, kun ei tarvitse miettiä henkilöiden elämänvaiheita.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti