Epäloogista on sekin, että kirjassa Väinö on Väiski, Petteri on Pete mutta Rob on Rob. Kun Robin sukunimi vielä on Peura, veikkaan, että elävässä elämässä Robista tulisi nopeasti Roope tai Roppe. Kirjassa hän on silti koko ajan Rob. Suomalaisen suuhun erittäin vaikeasti lausuttava nimi ja vielä Joensuussa. Hah.
Kirjan juonta ei ole turhaan kehuttu (mm. http://kristankirjat.blogspot.fi, http://luminenomena.blogspot.fi/). Onhan se monisäikeinen ja henkilöitäkin kunnioitettava määrä. Väiski, Rob ja Maria ovat poliiseja, jotka selvittelevät, mihin kymmenvuotias Mia katosi liikuntakerhon jälkeen. Monta toisiinsa kietoutuvaa tarinaa kulkee kirjassa päällekkäin. Yksi tarina ei kietoudu, vaan pyörii täysin irrallisena ja käsittämättömänä välissä (kahden open hiljalleen viriävä suhde). Se herättääkin epäilykset, että tietyn tyypin on pakko olla jollain tavalla osallisena asiaan, koska miksi tällaista mitäänsanomatonta soopaa muuten edes kerrottaisiin.
Tästä on tulossa oikein kirjasarja takakannen mukaan. Hyvä niin, koska moneen kaappiin jäi luurankoja pölyttymään. Ehkä seuraavissa osissa paneudutaan niihinkin.
Suosittelen. Ihan hyvä juoni ja kohtuullisen yllättävä loppukin. Tosin joitakin asioita jäi auki, eikä niihin varmaan jatkossakaan palata. Kirjailijan pitäisi muistaa, että vaikka hän ajatuksissaan tietää syyt ja seuraukset, eivät ne lukijalle kertomatta kirkastu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti