Nukkekoti on ensimmäinen osa Sorjonen-sarjasta. Kari Sorjonen on KRP:n etsivä, jolla on juuri sellaisia superkykyjä, kuin amerikkalaisten tv-sarjojen päähenkilöillä. Ja toki myös brittien Sherlock Holmesilla. Kotioloissa Sorjonen on oman elämänsä Watson. Sympaattisen tuntuinen tyyppi. Sorjonen muuttaa kirjan alussa vaimoineen ja lapsineen iloiseen Itä-Suomeen, vaimon juurille. Komitatiivista huolimatta Sorjonen ei ole mormoni ja lapsiakin on vain yksi, näsäviisas tytär.
Kirjan kansikuvasta päätellen Sorjonen on päätynyt jo elokuvaksi. Kirja onkin oivaa leffa-ainesta. Minua ärsytti kirjan lyhyys ja leffamainen leikkaus. Asioita olisi voinut penkoa ja ihmisiä esitellä tarkemminkin. Nyt paljon jäi kuvan varaan.
Nukkekoti-kirjan nimeen viittaavat tapahtumat jäivät lukijan mielikuvituksen varaan. Hyvähän se on, että aivoille annetaan töitä. Toisaalta se tekee kirjasta laimean. Pituutta olisi saanut lisää tapahtumien tarkemmalla kuvaamisella. Nyt jäi sellainen olo, ettei kertoja itsekään oikein tiedä, mitä lammen rannalla oikein tapahtui. Myös henkilöiden kuvauksesta jäi puuttumaan jotain. Olihan siellä, miehiä ja naisia.
Myöhempien tapausten leväperäisen kuvauksen valossa lukijaa ottaa pattiin myös se, että kirjan prologissa eräs yksittäistapaus kuvataan erittäin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Skandinaavisten dekkareiden suurkuluttaja on tottunut siihen, että prologissa kuvatut tapahtumat johdattelevat kirjan juoneen tavalla tai toisella. No, Sorjosessa ei johdattele, vaan se jää täysin irralliseksi. Lukija toki yrittää kokemustensa ohjaamana etsiä yhteneväisyyksiä, mutta jää vaille niitä.
Suosittelen kuitenkin. Ja odottelen jatkoa.
*Lisäys: Muna kävi neuvomaan taas kanaa. Oli googlettanut Sorjosen ja niinhän se on, että kirjat on kirjoitettu tv-sarjan pohjalta. Plääh. Tv-sarjassa on viisi osaa, joista viimeisen nimi on Loppupeli. Samanniminen kirja ilmestyy Nukkekodin jälkeen seuraavana. Logiikka? Luovutan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sorjonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti