Rake Tähtinen: Musta joulu

Yksi sana kustantamolle: oikoluku. Pielessä ovat niin partisiippien aikamuodot kuin kongruenssi, viittaussuhteet, omistusliitteet ja relatiivipronominin valinta, puhumattakaan törkeän ontuvista metaforista, joita kirjailija viljelee kosolti joka kappaleessa. Siis tekstin jokaisessa kappaleessa. Myötähäpeä. Lauseenvastikkeita ei osata käyttää, vaan niiden avulla muodostetaan suht käsittämättömiä lauseita. Kielteisessä passiivissa käytetään tuplapassiivia. Ylipäätään lauserakenteet ontuvat, ja monet lauseet saa lukea useaan kertaan, ennen kuin sisältö aukenee. Kirjassa on tehty suunnilleen kaikki mahdolliset kielioppivirheet, mitä olemassa on.

Jos edellä mainituista seikoista ei piittaa, niin käsissä oli ajankohtaan passelisti istuva kirja. Musta joulu istuu niin ajankohtaan kuin vallitsevaan säähänkin. Kirjan juonessa ei ole valittamista, se on mielenkiintoinen ja tarina kulkee sujuvasti. Henkilöt ovat sympaattisia ja kiinnostavia. Pääosassa on rikoskomisario Petri Petäjäniemi, eronnut kuusivuotiaan tyttären isä. Muutama nainen murhataan ja sitäpä sitten selvitellään. Jotkut juonenkäänteet ovat kovin ilmeisiä, toiset jäävät hämäriksi. Juoni on kuitenkin olemassa.

Latteisiin metaforiinkin alkaa tottua kirjan puolivälissä. Poliisien keskinäinen huumori ei tylsyydessään lukijaa naurata. Jotain tässä kirjassa kuitenkin oli, ja aion lukea seuraavatkin osat Petäjäniemen seikkailuista. Tämä opus oli vuodelta 2008, sarjan uusin teos ilmestyi kai tänä syksynä. Toivoa sopii, että kirjoitustaidoissakin tapahtuu kehitystä sarjan edetessä.