Päähenkilö Erlendur katosi jokunen kirja sitten lapsuutensa maisemiin. Kirjailija taisi haluta lopettaa sarjan, mutta tuli sitten katumapäälle. Jälleen ollaan nimittäin Erlendurin nuoruusvuosissa, vuodessa 1979. Muistaakseni Erlendurin poliisitoveri Marion Briem kuoli, kun oltiin nykyajassa. Tässä kirjassa hän on kuitenkin nuori ja virkeä, kuten Erlendurkin.
Erlendur tosin on aina perusluonteeltaan synkeä, mikä johtunee lapsuuden traumasta. Erlendurin veli katosi lumimyrskyssä, eikä tapaus jättänyt koskaan Erlenduria rauhaan. Sen takia hän aina poliisinakin kiinnostuu vanhoista katoamistapauksista, ja selvittelee niitä päivätyönsä ohella.
Tässäkin kirjassa on tuore murha, ja sen rinnalla kulkee nuoren tytön katoaminen neljännesvuosisataa aikaisemmin. Erlendurille ei tuota tuskaa ratkaista molemmat tapaukset.
Kirja on taas ihanan verkkainen, hiljalleen etenevä. Kirjan tapahtumat aukeavat lukijan eteen harmaina, mutta silti kiinnostavina.
Suosittelen lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti