Olen nähnyt tämän kirjan somessa sen verran monta kertaa, että kiinnostuin itsekin. Valitettavasti lukukokemus oli kyllä pettymys.
Espoolainen rikospoliisi Tuuli tuppautuu työmatkalle Skotlantiin, kun sieltä löytyy kuollut suomalaisnainen. Muissa lukemissani poliisikirjoissa (ja niitä on aika monta) poliisi lähtee antamaan virka-apua ulkomaille hyvin lyhyeksi aikaa ja palaa sitten pikaisesti kotimaahan jatkamaan tutkimuksia. Tuulipa pakkaa heti viikoksi vaatetta mukaan ja käyttäytyykin kuin olisi lomalle lähdössä. Kotimaan päässä asiat jäävät vaiheeseen, kun Tuuli jää Skotlantiin ihmettelemään. Skotlantiin lentäneen Tuulin jatkuva äimistely siitä, miten hän on niin aikaisin hereillä, kuten kahdeksalta ja vielä samaa ihmettelyä kymmeneltäkin, herättää kysymyksen siitä, moneltako hänen työpäivänsä rikospoliisissa sitten normaalisti alkaa.
Kirja lähtee hitaasti liikkeelle ja on alkuun hyvin tylsän tuntuinen. Vähitellen tapahtumat alkavat edetä sen verran, että lukija ei heitä kirjaa sivuun. Ihmetyttää kyllä, mitä lisäarvoa Tuulin läsnäolo tuo tutkimukselle. Sekin ihmetyttää, että Tuuli soittelee kaukaa Skotlannista suomalaisille Emilian ystäville ja kyselee heiltä lisätietoja. Eihän kukaan nykyään vastaa ulkomailta oudoista numeroista tuleviin puheluihin.
Kirjassa kerrotaan tapahtumia välillä Tuulin näkökulmasta, välillä kuolleen Emilian näkökulmasta. Lukijan on vaikea välillä pysyä kartalla, kummasta on kyse, kun molemmat kiikaroivat kaikkia vastaan tulevia miehiä tinder-lasien läpi. Kirjoittaja ei ole osannut päättää, onko tämä rakkausromaani vai poliisiromaani. Niinpä se on molempia sekaisin.
Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi vähän epämääräinen olo. Tapahtumat selviävät, mutta motiivit ovat heiveröisiä ja kaikki on kovin sekavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti